Hyvä Oivallus! – Osa 1

Lukeako vai eikö lukea?

Kun EK:n (Elinkeinoelämä Keskusliitto) Oivallus-hankkeen loppuraportti julkistettiin toukokuun 2011 lopussa, niin Twitterissä alkoi tulla twiittejä ja positiivisia kommentteja siitä. Raportin julkistus oli koulun kannalta kiireiseen aikaan eikä rehtorin työssä siihen ollut aikaa tutustua edes kesäkuussa, kun tein tulevan lukuvuoden lukujärjestystä ja muita valmisteluita täysillä. Sama kiire jatkui tietysti elokuussa töihin palatessa.

Toisaalta raporttiin tarttumista siirsi varmaan mielikuva EK:sta. Yleensä se on varsinkin toimitusjohtajan suulla profiloitunut lähinnä valittajaksi ja sen tiedotteet ovat olleet sävyltään lähinnä negatiivisia. Kuitenkin Tieken Vaikuta ja vaikutu -seminaarissa johtaja Timo Kekkonen piti niin kiinnostavan esityksen hankkeen tuloksista, että se innosti minua tarttumaan loppuraporttiin. Ja raportti on hyvä!

Seuraavaksi muutamia tärppejä raporttiin.

Millaisia töitä yrityksissä on 2020-luvulla?

Jo nykyään työtä tehdään yhä useammin projekteittain vaihtuvissa kokoonpanoissa ja tulevaisuudessa suunta tulee edelleen korostumaan. Tarkat ohjeet korvaantuvat epätäydellisillä suuntaviivoilla ja tavoitteiden abstraktiotaso kasvaa. Siksi ainoastaan muiden asettamien sääntöjen noudattaminen ja tarkasti määriteltyjen tehtävien suorittaminen eivät enää riitä. Yhä useammin työn sisällöt ja säännöt täytyy määritellä itse tai yhdessä muiden kanssa. (s.  8)

Näin varmasti on ja tulee olemaan tulevaisuudessa. Tämä on haaste koululle, jossa on totuttu – niin oppilaat/opiskelijat ja opettajat – selkeään (ainakin opettajan mielestä) tehtävänantoon, jonka perusteella työ on alkanut. Ryhmätyöt ovat toki tuohon haasteeseen valmentaneet. Kuinka usein opettaja on päättänyt, että saa olla viimeinen kerta ryhmätöitä, kun työt valmistuvat eri aikaa, ne ovat hyvin eri tavalla tehty ja tilanne ei tunnu olevan hallinassa?

Itse pidin erityisesti käsitteestä nuotittomat työt. Raportissa tulevaisuuden työtä verrataan jazziin. No, jazzistakin itselläni on ollut vahva käsitys: jokainen soittaja soittaa omiaan eikä kuuntele toisia. Soittotaitokin on sitä sun tätä välillä. Eihän se tietysti näin ole!

Nuotittomasti eteneminen ei tarkoita oman onnen nojaan jättämistä. Tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista, luottamusta ja muiden sparrausta. Lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Siksi improvisointi, luovuus ja luoviminen ovat jokapäiväisiä työvälineitä ja menestyksen eväitä. Näiden taitojen käyttäminen on miltei mahdotonta ilman vahvaa perusteiden ja teorian osaamista. (s. 9)

On luotava uutta

Kilpailuetu perustuu pelkistäen kolmeen asiaan:

  1. on tehdä halvemmalla kuin muut
  2. on tehdä samalla hinnalla kuin muut, mutta paremmin
  3. on innovaatiovetoinen kilpailu: tehdään jotain, mitä kukaan muu ei tee eikä pysty tekemään.

Vaikka innovaatiotoiminta ei ole Suomen ja muiden länsimaiden yksinoikeus, Oivalluksen opintomatka Shanghaihin toi elävästi esiin sen, että Suomen menestyminen hintakilpailussa (vaihtoehdot 1 & 2) on on yhä vaikeampaa. Siksi on tarkoituksenmukaisinta panostaa uuden luomiseen eli innovaatiovetoiseen kilpailuun. (s. 11, osaa tekstiä olen muokannut)

Tässä on koulutuksella suuri haaste ja nykyisen hallituksen suunnitelman leikata rajusti toisen asteen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta tuntuvat todella oudoilta. Sanat ja teot ovat rajussa ristiriidassa.

Osaamisalueet linkittyvät toisiinsa

Halu ja kyky tehdä töitä uudella tavalla on perusta, jonka päälle muut osaamiset ja niiden yhdistelmät rakentuvat. Muut korostuvat osaamiset ovat (s. 12):

  • verkosto-osaaminen
  • kansainvälisyys
  • liiketoimintaosaaminen
  • teknologiaosaaminen
  • ympäristöosaaminen
  • palveluosaaminen
  • design-ajattelu

Yhden ihmisen ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea – tulevaisuudessakaan. Sen sijaan ryhmän ja verkoston pitää osata laajasti ja syvästi. Tulevaisuudessa on keskeistä koota verkostojen avulla erilaisia osaamiskombinaatioita…
…Ryhmissä tekeminen, toisilta oppiminen ja toisten ideoiden jalostaminen ovat harjoittelua vaativia taitoja. Ne eivät ole tämän päivän vahvuuksia Suomessa. Siksi niitä pitää vahvistaa koulu- ja opiskeluvaiheessa nykyistä systemaattisemmin. (. 13)

Tämä on iso kouluille. Kouluissa opettajilla – erityisesti aineopettajilla – on syvällistä osaamista oman aineensa osalta. Varsinkin nykymallisessa lukiossa ainerajat ylittävä opetus ei toteudu riittävästi, sillä jatkuva kiireen tunne ja edessä odottavat yo-kirjoitukset rajaavat katseet liian ainekohtaisiksi.

Toisaalta opetusryhmien sisällä opiskelijoiden joukossa on osaamista ja ideoita, joita ei saada riittävästi jalostettua. Kuinka tärkeää olisikin saada jo koulussa ja jatko-opiskeluissa luotua uskoa omiin kykyihin ja siihen, että itse voi ideoida, keksiä, oivaltaa ja yhdessä jalostaa kaikkien osaamista.

Eiköhän tässä yhdeksi kerraksi. Jatkuu seuraavassa postauksessa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s