Hyvä Oivallus! – Osa 2

Toinen osa, jossa käsittelen EK:n Oivallus-projektin loppuraporttia.

LUOVUUDEN EDISTÄMINEN KAIKEN KOULUTUKSEN LÄHTÖKOHDAKSI

Raportin mukaan

Nuotittomientyötehtävien näkökulmasta tulevaisuuden koulutuksessa tulisi edistää ennen muuta kahta toisiinsa kytkeytyvää tekijää: luovuutta ja yrittäjyyttä. Ryhmissä tekeminen puskee näitä molempia eteenpäin…
…Nykykäsityksen mukaan luovuudella viitataan pikemminkin ennakkoluulottomaan ajatteluun ja ongelmien ratkaisukykyyn, kykyyn ajatella asioita eri näkökulmista sekä kykyyn nähdä asioille vaihtoehtoisia ratkaisutapoja……Yrittäjyyttä ei tule ymmärtää kapeasti vain yrittäjäksi kasvattamiseksi tai yksittäisiksi kursseiksi tai oppiaineiksi, vaan laajasti yritteliään asenteen, mindsetin, tukemiseksi ja
kasvattamiseksi. s. (14).

Tämä on mielestäni tärkeä näkökulma, sillä koulussa on valitettavan paljon alisuoriutumista. Peruskoulussa sosiaalinen paine – varsinkin poikien kohdalla – voi olla niin suuri, että esitetään ”tyhmempää” kuin on.  Lisäksi julkisuudessa valitettavan usein arvovaltaisissa tai ainakin näkyvissä asemissa olevat ihmiset puhuvat halventavaan sävyyn kympin tytöistä.

On ihmeellistä, että media ihailee ihmisiä, jotka tekevät työtä menestyksen eteen, mutta samaan aikaan pilkkaavat tyttöjä ja nuoria naisia, jotka ovat ahkeria.

LUOVUUS JA YHTEISÖLLISYYS LIETSOVAT OPPIMISTA

Yhteisöllinen oppimiskäsitys painottaa oppimisen sosiaalista luonnetta, vuorovaikutusta ja osallistumista yhteiseen tiedon rakentamiseen: yhdessä kyetään ratkaisemaan monimutkaisempia tehtäviä kuin mikä olisi mahdollista yksittäiselle ihmiselle. (s. 16)

Opettajien työ ja oppilaiden työ on paljon yksin tekemistä. Ryhmätöiden teettäminen ja tekeminen on välillä tuskallinen prosessi, mutta se on tietysti hyvää harjoittelua. On harhakäsitys, että opettaja pääsee helpolla ryhmätöiden teettämisessä. Osa ryhmistä tekee nopeasti hyvää, osa nopeasti huonoa ja osa ei meinaa millään saada valmista. Kyseessä on oppimisprosessi niin oppilaille/opiskelijoille kuin opettajillekin.

TAIDOT JA ASENNE
Oivalluksen aikana tehdyissä yrityshaastatteluissa ja asiantuntijakeskusteluissa termeistä keskeisimpään asemaan nousivat kuitenkin taidot sekä asenne…
…Taidot liittyvät kahteen asiaan: siihen, miten ollaan tekemisissä muiden kanssa ja siihen, miten ollaan tekemisissä tiedon kanssa…
…Yrittäjämäisen asenteen kulmakivet – uskallus, kokeileminen ja luovuus sekä toisilta oppiminen ja toisten ideoiden päälle akentaminen – ovat taitoja. (s. 16-17)

KOKO TOTUUS EI SYNNY PELKÄSTÄÄN TIEDOSTA

Entistä keskeisemmäksi on kuitenkin noussut kyky tiedon hyödyntää tietoa. Tiedon hyödyntäminen on valtaa. Ylilyöntiasema onkin yhä useammin niillä, jotka jakavat ja jalostavat tietoa keskenään eivätkä pidä sitä salassa. Tiedon välittämisen sijaan koulutuksen pitäisi tarjota nykyistä parempia valmiuksia tietojen hyödyntämiseen ja soveltamiseen. (s. 17)

KOULUTUKSEN AVAINKYSYMYS: MITÄ VAI SITTENKIN MITEN?

Keskustelut tulevaisuuden koulutuksesta kääntyvät usein keskusteluksi menetelmistä eli siitä, miten opitaan ja opetetaan. Yhteistä useille viesteille tulevaisuuden opetus- ja oppimistavoista on, että ne ottaisivat mallia ammatillisen koulutuksen toimintatavoista, jolloin ne sisältäisivät nykyistä enemmän tekemistä, työelämäyhteistyötä sekä kokeilemista ja myös erehtymistä. (s. 19)

MITÄ AJATUKSIA TÄMÄ HERÄTTÄÄ LUKIOKOULUTUKSEN SUHTEEN

Seuraavat ajatukset ovat omia näkemyksiä, joita mm. raportista on tullut.

Lukio-opiskelua jäykistää jaksojärjestelmän aiheuttama kiireinen rytmi. Lisäksi ylioppilaskirjoitukset vähentävät opettajien rohkeutta kokeilla erilaisia opetusmenetelmiä.

Lukion tuntijako ja opetussuunnitelmauudistus on laitettava pikaisesti käyntiin eikä pidä odottaa perusopetuksen tuntijaon ja opetussuunnitelman valmistumista.

Lukiosta on tullut liika bulimiaopiskelun paikka: opiskele ja unohda. Kun nuoremmat sisarukset katsovat lukiolaisen opiskelua ja kotitöiden määrää, niin ei ole ihme, että ammatillisen koulutuksen suosio on lisääntynyt. Lisäksi lukio-opiskelua on ajateltu edullisesti järjestettävänä koulutuksena. Sitä se toki ammattililliseen koulutukseen verrattuna onkin. Tulevaisuudessa – ja se tulevaisuus täytyy alkaa pian – on lukiotkin varustettava ajanmukaisiksi opiskeluympäristöiksi.

Lisäksi on tärkeää vahvistaa lukioiden ja korkeakoulujen (ammattikorkeakoulut ja yliopistot) yhteistyötä. Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa on tietysti myös tärkeää, mutta lukiossa katse täytyy jo suunnata tulevaisuuteen. Opiskelu ei pääty valkolakkiin – tai ei ainakaan pitäsi päättyä. Katse jatko-opiskeluun ja omaan työuraan ei voi rajoittua vain lukion opinto-ohjauksen tunteihin ja  opinto-ohjaajan kanssa käytävään keskusteluun.

Korkeakouluopiskelu pitäisi olla esillä opinto-ohjauksessa jo yläkoulussakin. Nyt siellä ohjaus keskittyy vain seuraavaan vaiheeseen (lukio ja ammattiopisto) ja painottuu vahvasti ammattiopiston ja nopeaan työelämään siirtymiseen.

Suomi tarvitsee erityisesti tulevaisuudessa myös korkeakoulutettuja päteviä, luovia ja yrittäjämaisen asenteen omaavia nuoria.

Lukio-opiskelulla korkeakoulututkintoon johtavana koulutuksena on edelleen tärkeä paikkansa, vaikka sitä on viime vuosina yritetty painaa alas ja trendi tuntuu jatkuvaan. Se on kuitenkin myös väylä hyviin ansioihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s